Vuosi sitten hyppäsin uuden tutkimusaiheen pariin ja yksi ensimmäisistä kartoista, jonka parissa aloin työskennellä intensiivisemmin oli yllä oleva Suomen Lähetysseuran vuonna 1859 ensi kertaa julkaisema maailmankartta. Kartta julkaistiin aikoinaan sekä suomeksi että ruotsiksi ja sen julkaisemista jatkettiin aina 1890-luvun alkuun. Kartta mainitaan usein osana Suomen Lähetysseuran Suomessa tekemää sivistys- ja koulutustyötä ja sen korostetaan olleen merkityksellinen globaalin maantieteen tunnetuksi tekemisessä Suomen alueella. Kartalla maailma jaotellaan uskontojen mukaan kristittyjen, muslimien ja pakanoiden asuttamiin alueisiin ja ideana on, että lähetystyön myötä maailman karttakuva muuttuisi täysin valkoiseksi ihmisten kääntyessä kristinuskoon.
Ensi kuussa tutkimuksistani tämän kartan parissa ilmestyy ensimmäinen artikkeli osana Raita Merivirran, Leila Koivusen ja Timo Särkän toimittamaa teosta Finnish Colonial Encounters: From Anti-Imperialism to Cultural Colonialism and Complicity (Palgrave Macmillan 2021). Artikkelissani analysoin kartan merkitystä tiedon välittämisessä eurooppalaisten kolonisoimista alueista. Luen kartan sisältöä ristiin Suomen Lähetysseuran julkaisemissa aikakauslehdissä ilmestyneiden artikkeleiden kanssa. tarkastelen esimerkiksi siten, miten artikkelien avulla lukijaan opetettiin paikantamaan kartalta ihmissyöjinä pidettyjä kansoja ja pohdin miten tämä suhteutui koloniaalisiin diskursseihin kannibalismista, jota käytiin laajasti eurooppalaisissa imperiumeissa. Analysoin myös kartan päivitetyn edition merkitystä Suomen Lähetysseuran ensimmäisen lähetysalueen, Pohjois-Namibian, tunnetuksi tekemisessä osana alueesta kertovia kirjallisia ja kuvallisia aineistoja. Näin tehdessäni pohdin kartan kytköksiä prosesseihin, joissa suomalaiset saivat tietoa kolonisoiduista alueista, niiden asukkaista ja tapahtumista sekä sitä, missä määrin tällaiset kartat voidaan nähdä osana koloniaalisten tietorakenteiden vakiinnuttamisen ja levittämisen prosesseja.
Knowing Globe 