Kristillistä sivistystä ja maantiedettä: Suomen Lähetysseuran maailmankartta (1859)

Maailman kartta Lähetys-toimesta, Suomen Lähetysseura, n. 1860, kuva: Suomen Kansalliskirjasto. Kartan laitoja koristavat kuvitukset esittävät stereotyyppisiä kuvia eri maantieteellisten alueiden asukkaista ja heidän uskonnollisista käytännöistään. Tällaiset kuvitukset olivat tyypillisiä lähetyskartoissa ja niiden tarkoituksena oli ruokkia katsojiensa, tässä tapauksessa suomalaisten, huolta “kaukaisista toisista”. Samalla ne välittivät rodullistettua, rasistista tietoa ihmisten välisistä eroista.

Vuosi sitten hyppäsin uuden tutkimusaiheen pariin ja yksi ensimmäisistä kartoista, jonka parissa aloin työskennellä intensiivisemmin oli yllä oleva Suomen Lähetysseuran vuonna 1859 ensi kertaa julkaisema maailmankartta. Kartta julkaistiin aikoinaan sekä suomeksi että ruotsiksi ja sen julkaisemista jatkettiin aina 1890-luvun alkuun. Kartta mainitaan usein osana Suomen Lähetysseuran Suomessa tekemää sivistys- ja koulutustyötä ja sen korostetaan olleen merkityksellinen globaalin maantieteen tunnetuksi tekemisessä Suomen alueella. Kartalla maailma jaotellaan uskontojen mukaan kristittyjen, muslimien ja pakanoiden asuttamiin alueisiin ja ideana on, että lähetystyön myötä maailman karttakuva muuttuisi täysin valkoiseksi ihmisten kääntyessä kristinuskoon.

Ensi kuussa tutkimuksistani tämän kartan parissa ilmestyy ensimmäinen artikkeli osana Raita Merivirran, Leila Koivusen ja Timo Särkän toimittamaa teosta Finnish Colonial Encounters: From Anti-Imperialism to Cultural Colonialism and Complicity (Palgrave Macmillan 2021). Artikkelissani analysoin kartan merkitystä tiedon välittämisessä eurooppalaisten kolonisoimista alueista. Luen kartan sisältöä ristiin Suomen Lähetysseuran julkaisemissa aikakauslehdissä ilmestyneiden artikkeleiden kanssa. tarkastelen esimerkiksi siten, miten artikkelien avulla lukijaan opetettiin paikantamaan kartalta ihmissyöjinä pidettyjä kansoja ja pohdin miten tämä suhteutui koloniaalisiin diskursseihin kannibalismista, jota käytiin laajasti eurooppalaisissa imperiumeissa. Analysoin myös kartan päivitetyn edition merkitystä Suomen Lähetysseuran ensimmäisen lähetysalueen, Pohjois-Namibian, tunnetuksi tekemisessä osana alueesta kertovia kirjallisia ja kuvallisia aineistoja. Näin tehdessäni pohdin kartan kytköksiä prosesseihin, joissa suomalaiset saivat tietoa kolonisoiduista alueista, niiden asukkaista ja tapahtumista sekä sitä, missä määrin tällaiset kartat voidaan nähdä osana koloniaalisten tietorakenteiden vakiinnuttamisen ja levittämisen prosesseja.

Introducing project “Producing and mobilizing geographical knowledge in Finnish society”

After enjoying numerous walks by the Brighton seafront and the South Downs in East Sussex since January 2019, in August 2020 I returned to Finland to start a new postdoctoral project titled Producing and mobilizing geographical knowledge in Finnish society, c. 1850-1940 at the University of Helsinki. The three-year project, funded by the Academy of Finland, enables me to dive into the piles of maps, atlases and geographical texts that enabled Finns to know the world beyond Europe during a period when only the few had the opportunity to travel and explore these areas in person.

One of the inspirations for the project was my somewhat random encounter with the first Finnish language map of the world on the website of Kotimaisten kielten keskus. The map, published in 1845, appeared as a supplement to the first volume of Lukemisia Suomen Kansan hyödyksi, a series edited by journalist Paavo Tikkanen. The map was published with an article that provided its readers an introduction to general geography (Johdatus Yleiseen Maa-tietoon). The first Finnish map of Europe had been published only some twenty years before in 1821, also as a supplement. This map appeared in Turun Wiikko-Sanomat, a magazine published in southern Finland by Reinhold von Becker.

The first Finnish language map of the world (Image credit Kotuksen arkisto, available at Kotimaisten kielten keskus).

When zooming in and out the world map and reading through Tikkanen’s introduction of world geography, I began to wonder about the people who had perused the map in the 1840s and travelled the contours of the world with its help. I wondered how many cut out the map, as Tikkanen suggested, and pinned it on a wall to study it later in reference to everything else they came to know about the distant parts of the globe? What did they learn about these places, how, where and why?

These questions guided me in developing a research proposal that combines together perspectives from the history of knowledge, historical geography, material culture research and the study of print culture to examine the changes and continuities in the geographical imaginations in Finnish society. The period I am concerned with, roughly between the 1850s and the 1903s included the expansion of European empires, the growth of the global protestant missionary project (which the Finns partook with their own Finnish Missionary Society), the establishment of geographical societies (the Finnish Geographical Society was founded in 1888) and Finnish mass-migrations especially to North America. Mass-education was introduced, with the growth of mass-literacy. Cheaper printing technologies and new methods of documenting the world (especially photography) transformed the ways of transmitting knowledge. Literary Finnish developed into its modern form during the nineteenth century, and Finland gained its independence from the Russian Empire in 1917. All these historical processes had their impact on the geographical knowledges that were produced and mobilized in different forms in the Finnish society.

In addition to blogging about the general progress of my research, I will be posting separate “object biographies” concerning some of the maps, globes, books and atlases that I encounter during my work. I am looking forward to sharing with you what I find as my project advances!