Viime viikolla esittelin Tampereella Historiantutkimuksen päivillä tutkimusta, joka liittyy Otavan 1920-luvulla julkaisemaan Maapallo-tietokirjasarjaan. Kyseessä on runsaasti kuvitettu kymmenosainen kirjasarja, jonka toimittivat maantieteen professori Johan E. Rosberg ja maantieteilijätaustainen Viljo Tolvanen, joka työskenteli Otavan maantieteellisen kirjallisuuden kustannustoimittajana. Teoksen valmistamisen taustalla oli ajatus valistaa juuri itsenäistynyttä Suomen kansaa ja opettaa heitä tuntemaan maailma ja sen suomalaisille tarjoamat mahdollisuudet.
Teossarjan ensimmäinen osa oli omistettu yleisille näkökohdille. Sen jälkeen liikkeelle lähdettiin maapallon kaukaisista kolkista: napa-alueista ja Australiasta. Seuraavissa osissa käytiin läpi muita kaukaisempia alueita ja viimeiset osat keskittyivät Eurooppaan. Kirjasarjassa tavallaan edettiin sivistymättömimmistä alueista kohti sivistyneempiä maanosia, päätyen lopulta viimeisen osan viimeisessä luvussa Suomeen. Keskeistä ja kiinnostavaa kirjasarjassa on, että siihen kontribuoi runsas joukko kirjoittajia (yhteensä 70 eri henkilöä), joista monille, muttei kaikilla, oli erilaisia yhteyksiä paikkoihin ja maihin, joista he kirjoittivat. Maapallo havainnollistaa siten maailmaa koskevan tiedon yhteenkokoamista erilaisista lähteistä ja sen esittämistä suurta yleisöä puhuttelevassa muodossa.
Samalla teossarjan moniäänisyys herättää kysymyksiä siitä, millaisten kohtaamisten ja vuorovaikutusten sekä kopiointien ja käännösten kautta Maapallon sivuille painettiin tietynlaiset kuvaukset kaukaisista maailmankolkista. Teossarja usuttaa kysymään, mitä on globaali tieto ja miten sen muodostumista voidaan tutkia? Millaisesta tiedosta tulee globaalia ja miksi? Esitelmässäni pyrinkin havainnollistamaan, että Maapallon kautta on mahdollista pohtia kuinka maantieteellisen tiedon historia suomalaisessa yhteiskunnassa linkittyy osaksi globaaleita tietorakenteita ja mitä Maapallo kertoo näiden tietorakenteiden ja tietämisen tapojen liikkumisesta.
Nämä näkökohdat ovat tärkeitä pohdittaessa kysymyksiä, jotka liittyvät maantieteellisen tiedon positionaalisuuteen ja laajemmin kysymyksiin globaalin tiedon sijoittuneisuudesta. Maantieteellisen tiedon ja ajattelun historiassa on jo kolmen vuosikymmenen ajan pyritty moninaistamaan näkökulmaa maantieteen historiasta – kyseessä ei ole yksi vaan monta historiaa.[1] Viimeisen vuosikymmenen aikana erityisesti kysymys maantieteellisen tiedon liikkumisesta on tullut tärkeäksi näkökulmaksi: tutkijoita kiinnostavat prosessit, joiden kautta tieto liikkuu toimijalta toiselle, ja miten esimerkiksi kentällä tehdyt havainnot jalostuvat julkaistuiksi teoksiksi.[2] Olennaisia ovat myös kysymykset eri toimijoiden rooleista näissä prosesseissa: keneltä tietoa on kerätty, kenen äänet pääsevät kuuluviin ja miten. Maantieteen historia on pitkään ollut varsin valkoista ja eurosentristä ja tätä näkökulmaa on haluttu moninaistaa nostamalla esiin arkistoista aiemmin sivuutettuja ja marginalisoituja ääniä. Tämä pätee erityisesti eurooppalaisen tutkimusmatkailun historiaan.[3]
Kysymykset maantieteellisen tiedon positionaalisuudesta ja tiedon kierrosta ovat tärkeitä, kun tarkastellaan tieteen popularisointia ja niin sanottua julkista tietoa. Tiedon kierto käsitteenä auttaa hahmottamaan paitsi tiedon liikkumista maantieteellisesti myös materiaalisia ja sosiaalisia prosesseja, jotka vaikuttavat tietoon. Yksi osa tiedon kierron tutkimusta on tiedon julkisuuteen liittyvät kysymykset: millaiset asiat tulivat laajasti jaetuiksi ja missä muodossa? Nimenomaan kysymys tiedon muodosta on tärkeä, sillä popularisoitu ja julkisesti jaettu tieto liikkuvat tiettyjen välineiden kuten vaikka kirjojen kautta. Andreas Daum on ehdottanut, että popularisoitu tiede tulisi ymmärtää osana laajempaa julkisesti jaetun tiedon kokonaisuutta. Julkisesti jaetussa tiedossa olennaista on Daumin mukaan kysymys tiedon legitimiteetistä.[4] Laajasti jaetun tiedon syntyminen taas linkittyy kysymykseen globaalista tiedosta: millä tavoin tieto voi olla globaalia ja tietyt tietorakenteet saada laajan legitimiteetin? Diarmid Finnegan ja Jonathan Wright määrittelevät globaalin tiedon toisaalta maailmaa koskevaksi tiedoksi mutta toisaalta myös tiedon muodoksi, joka liikkuu ympäri maailmaa. Tiedon liike ympäri maailmaa taas linkittyy tiettyjen toimijoiden intresseihin ja valtapositioihin joiden kriittinen tarkastelu paljastaa globaalin tiedon sijoittuneisuuden ja muuntumisen sen siirtyessä kontekstista toiseen, esim. kun tietoa julkaistaan. [5] Maapallon kontekstissa nämä intressit ja valtapositiot linkittyvät koloniaalisiin tietämisen tapoihin ja koloniaaliseen maailmanjärjestykseen, jossa tietyt toimijat ja heidän tulkintansa maailmasta marginalisoitiin.
Teossarjan moniäänisyys ja siinä esitettyjen tietojen sijoittuneisuus ei rajoittunut sen suurilukuiseen kirjoittajakuntaan, joka koostui niin diplomaateista, tieteentekijöistä, lähestystyöntekijöistä, opettajista, toimittajista, maantieteilijöistä ja kirjailijoista. Huhupuheiden ja toisen käden tietojen muodossa Maapallon sivuilta löytyy useita esimerkkejä alkuperäiskansojen tiedosta: siitä, miten kohtaamiset joko suomalaisten tai muiden eurooppalaisten kanssa johtivat siihen, että tietyt tulkinnat maailmasta löysivät tiensä Suomessa julkaistun tietokirjasarjan sivuille. Nämä tekevät Maapallosta mielenkiintoisen tutkimuskohteen, sillä tiedon kopioitumisen, kääntämisen ja suodattumisen ketjujen tarkastelu paljastaa globaalin tiedon muodostumisen dynamiikan. Samalla konkretisoituu kuinka tiedon paikoin hyvin monimutkainen kierto materiaalisesta muodosta toiseen – matkamuistiinpanosta painetuksi kirjaksi – pohjustaa tiedon muuntumista yksilöä laajemmaksi ilmiöksi.
Esitelmässäni esittelin ensimmäisiä havaintojani teossarjasta – sen 3500 sivua takaavat, että tutkittavaa ja analysoitavaa riittää. Menetelmällisesti tärkeä havainto onkin, että lähilukemalla eri osien kirjoituksia on mahdollista havainnoida millaisista erilaisista lähteistä kirjan kirjoittajat ja toimittajista erityisesti Tolvanen, joka johti käytännön toimitustyötä, tietoa maailmasta suomalaisille koostivat. Havainnollinen esimerkki ovat kirjoihin painetut kartat, jotka koottiin erilaisista lähteistä – mukana on erikielisiä karttoja, mutta suomenkielisiä, selkeästi kirjasarjaa varten valmistettuja karttoja on eniten. Eri konteksteista peräisin olevien karttojen sisällyttäminen Maapalloon kertoo mielenkiintoisella tavalla paitsi tiedon prosessuaalisesta luonteesta myös karttojen ja tekstien elämänkaarista: osana suomalaista tietokirjasarjaa tiettyä tarkoitusta varten alunperin painetut kartat asetettiin uuteen kontekstiin, havainnollistamaan erilaiselle yleisölle kyseisen alueen maantiedettä.
[1] David N. Livingstone, The Geographical Tradition: Episodes in the History of a Contested Enterprise (Blackwell, 1993); David N. Livingstone, Putting Science in Its Place: Geographies of Scientific Knowledge (Chicago: The University of Chicago Press, 2003).
[2] Innes M. Keighren and Charles W.J. Withers, “Questions of Inscription and Epistemology in British Travelers’ Accounts of Early Nineteenth-Century South America,” Annals of the Association of American Geographers 101, no. 6 (2011): 1331–46; Innes M. Keighren, Charles W. J. Withers, and Bill Bell, Travels into Print : Exploration, Writing, and Publishing with John Murray, 1773-1859 (Chicago: The University of Chicago Press, 2015).
[3] Keighren, Withers, and Bell, Travels into Print : Exploration, Writing, and Publishing with John Murray, 1773-1859; Dane Kennedy, The Last Blank Spaces. Exploring Africa and Australia (Cambridge: Harvard University Press, 2013); Shino Konishi, Maria Nugent, and Shellam Tiffany, eds., Indigenous Intermediaries. New Perspectives on Exploration Archives (Acton ACT: ANU Press and Aboriginal History Inc., 2015).
[4] Andreas W. Daum, “Varieties of Popular Science and the Transformations of Public Knowledge: Some Historical Reflections,” Isis 100, no. 2 (2009): 319–32, https://doi.org/10.1086/599550.
[5] Diarmid A. Finnegan and Jonathan Jeffrey Wright, “Placing Global Knowledge in the Nineteenth Century,” in Spaces of Global Knowledge : Exhibition, Encounter and Exchange in an Age of Empire, ed. Diarmid A Finnegan and Jonathan Jeffrey Wright, Studies in Historical Geography (Farnham: Ashgate, 2015), 1–18.
Knowing Globe 